torstai 21. huhtikuuta 2016

Weaving blue

Jatkan samaa loimea, josta taannoin kudoin Frozen-huivin valkoisella puuvillakuteella. Siitä huivista en ehtinyt valmiina ottaa kuvaa, kun viimestelyissä tuli kiire - sain sen ehtimään mukaan meidän luokkamme loppunäyttelyyn. Siellä se nyt roikkuu muutamien muiden töideni kanssa Vuoksenniskantie 78:ssa tämän kuun loppuun asti. Siellä on esillä töitä kaikkiaan tusinalta artesaaniopiskelijoita - kaikilla oma tyylinsä ja tapansa toteuttaa itseään. Jos siis Imatralla liikutte, niin käykäähän katsomassa. 

No, minun oli siis tarkoitus tutkiskella ja oppia asioita tämän loimen kanssa. Nyt testissä valkoisen sijaan tummansininen kude. Sidoskin on muuttunut, tyyliltään pysynyt kuitenkin samankaltaisena niisinnän ollessa mikä on. 

Minun näkymäni puiden takana. Tykkään itse tästä tummemmasta kuteesta, tässä se vaaleansininen ei tunnu niin... imelältä. 

Sidoksen kuvio tulee selkeämmin näkyviin valokuvan kautta. Kutoessa sitä on hyvin vaikea hahmottaa, varsinkaan loimen sinisemmissä kohdissa. 

Huivia kiertymässä kangastukille. 


Hieman kudontavauhtini on hidastunut, kun inspiroin tässä samalla kaikkea muutakin. Sen verran voin paljastaa käsityörintamalta, että olen pikselöinyt kuvia kuvankäsittelyohjelmalla ja kävin tänään reippaana pyöräilemässä tuolla kaupoilla hankkimassa Aida-kangasta... 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kädentaitomessuilla Messukeskuksessa

Messupäivä jälleen.

Messukeskuksessa oli selvästi enemmän panostettu ja luotettu Lapsimessuihin ja Eläinystäväni -puoleen, käsitöiden puoli oli mielestäni aika suppea. Löysin kuitenkin kivoja ja minulle uusiakin juttuja. 

Kuvissa muutamia pöytiä, joiden ääreen pysähdyin.

Ikasyrin pöydässä oli paljon kankaita, jotka miellyttävät silmääni. 



Käpysen merinovillat houkuttelevat suuresti. Tuo Pulubileet on hauska, ja solmu tuntuu jotenkin kotoisalta visuaalisesti. Harmaan ja mustan ystävän silmä lepää.



Hauska uusi tuttavuus oli Rajanto: ihania massakoruja, erityisesti nuo sadepilvi-korut. 



ButoniDesignin tuotteissa oli materiaalina paperi, jonka ominaisuudet olivat suurinpiirtein samat kuin nahalla. Ulkonäkö puolestaan muistuttaa betonipintaa. Tosi mielenkiintoinen ja vieläpä silmää paljon miellyttävä materiaali. 



Kultaseppä- korutaitelija Niina Halonen piti työnäytöksen lasihelmien valmistamisesta. Hän pitää myös helmikursseja Helsingissä. Oli inspiroivaa seurata niin erilaisen alan taitajaa. 



Ostoksiakin tuli tehtyä. Terhi Mickelssonin kaksi printtiä lähti mukaani: "Lempeä kissa" ja "Pysähdyin hetkeksi nähdäkseni paremmin". 



Hyvän ja tarpeellisen hankinnan tein Peltityö Åkermanin pöydässä, kun löysin kynttilämansetit vanhoihin öljylampetteihini, joiden öljypolttimot ovat hävinneet.

Luonnollisesti lapseni raahasivat minut myös muille osastoille kässäjuttujen parista: pääsin mm. silittämään lemmikkitorakkaa. Iyh. Tykkään ehkä kuitenkin enemmän kissoista... 

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Frozen

Kädet jäässä kutomista. Miksiköhän?


Letti-ikat -loimeni saa kudetta niskaansa. Valkoinen kude ja ristitoimikas tuovat aika jäätävän vaikutelman kesäiseksi aiottuun puuvillahuiviini. 

Tämä värjäämäni loimi on itselleni oikea jännitysnäytelmä. Pystyn kutomaan siihen useamman työn, ja aion piipahtaa töiden välissä puiden alla vaihtamassa sidontaa. Niisintään en sentään enää aio koskea. Tämä loimi on minulle joka tapauksessa mahtava mahdollisuus kokeilla värivaikutuksia ja erilaisten sidosten sopivuutta.

 Lopputuloksia esittelen, kunhan tarkenen.   

torstai 7. huhtikuuta 2016

Sohvatyynylle tikit!

Meillä on sohvalla valkoinen sohvatyyny. Ehkä vähän tylsä?


Minä tein sille raidat! Simppeliä ja mukavaa.


Lähikuva. Tyynyliinan pinta oli ihanteellista sellaiseen vohvelikangaskirjontaan, jota ala-asteella tehtiin. En lähtenyt kuitenkaan nyt revittelemään kuvioilla kuten silloin. :)


Pieni tuunaus piristää. Ainakin tekijää.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Loimiletin värjäys

Olen jo pitkään halunnut kokeilla, miten onnistuu loimiletin värjääminen. Ideana siis se, että loimen ollessa letillä, se itse toimii esteenä värin pääsylle letin sisäosiin. Sellainen kotikutoinen ikat- tai flammuvärjäys siis käytännössä. Aluksi mietin, että olisin käyttänyt jotain sitomisestotekniikkaa lisäksi, mutta jätin sen nyt tästä projektista pois: seuraavaksi sitten!

Tarvikkeina: 
100% puuvillaloimi, 640g
Suomalaisia ( ! ) Emo-reaktiivivärejä
Värien kiinnitysaineena kevytsoodaa
Ruisku
Värjäysämpäri
Pieni astia ja kertakäyttölusikka soodan liuottamiseen ja mittaamiseen.
Ohjeet.


Ensimmäiseen yritykseen kastelin loimen ennakolta. 

Ohjeen mukaan ämpärissä sekoitin veden, kiinnitysaineen ja värit. Tässä lähdin kokeilemaan varovaisesti värien voimakkuutta. Laitoin reiluun litraan n. 10ml mariininsinistä ja n. 5ml harmaata. 

Dipdip ja tiiviisti suljettuun muovikassiin vuorokaudeksi. 

  Nostin letin seuraavana päivänä muovipussista suoraan pesukoneen huuhteluohjelmalle ja heti perään 90 asteen pesuun värin kiinnittämiseksi.


Ehkäpä vaalea farkku voisi olla kuvaavin tähän sävyyn. 


Märkänä ja juuri väriliemestä nostettuna tämä samainen letti näytti näinkin tummalta:


Loimesta tuli mielestäni liian hempeä, joten päätin toistaa värjäyksen erilaisella tekniikalla: värejä rohkeammin ja loimiletti kuivana väriliemeen. Dippasin loimen vain toiselta puolelta, jotta saisin kunnolla värien vaihtelua. Kuiva loimi imaisikin värin hetkessä. Väriä oli nyt 10ml sinistä, 20ml harmaata ja vapaa lurautus mustaa. 

Taas muovipussiin - yksi vuorokausi - huuhtelu - 90 asteen pesu.

Odottavan aika on pitkä. Onneksi pesukoneessa on ikkuna. ;)


Nyt loimi on kuivumassa. 


Vaikea odottaa, että pääsen vetämään tämän tukille ja kutomaan. 


Olen liukuvärjännyt lankavyyhtejä, mutta kun niistä luo loimen, väriraportti ei osu ikinä vierekkäin, vaikka vyyhteä ja lointa yrittäisi sovittaa mitoiltaan toisiinsa sopiviksi. Lopputulos on satunnaisesti kirjava loimi. Tällä tekniikalla loimeen saa suhteellisen säännöllisen raitakuvion. Lopullista tulosta ei siis minullakaan ole tiedossa, vielä...

To be continued...