Luin Lotta Backlundin kolumnin:
"Kuinka paljon sä saat palkkaa?". Suomalainen ei perinteisesti voi kysyä sellaista toiselta, tai kukaan ei ainakaan halua siihen kysymykseen vastata. Tästä mietteeni ajautuivat luonnollisesti omaan tilanteeseeni. Olen käynyt koulua/opiskellut elämäni aikana 20 vuotta. Olen opiskellut terveydenhoitoalalle ja tehnyt töitä siellä, ja osan opinnoistani olen suorittanut myös töideni lomassa.
Viimeisimmät opintoni ovat juuri loppuneet. Olen jälleen elellyt opiskelijabudjetilla kuluneet kaksi vuotta ja saan nyt käyttää itsestäni titteliä artesaani. Olen aika usein kohdannut kysymyksen: "Miksi vaihdoit alaa?", ja se hieman huvittaa minua. Huvitukseni syynä on se, että en voi kuvitellakaan elättäväni itseäni artesaanina.
Kaikki tutkintoni ovat melko huonosti palkattuja, mutta ne ovat olleet itselleni tärkeitä. Joku sanoo kutsumukseksi. Elämä muuttuu, ihmiset muuttuvat. Minä en osannut tehdä käsitöitä vielä kymmenen vuotta sitten. Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen harjoittelin virkkaamaan ja toisen jälkeen neulomaan. Sitten hainkin opiskelemaan tekstiilialan artesaaniksi. En ollut koskaan kutonut kuin pienillä lasten kangaspuilla. Minussa oli kuitenkin herännyt halu oppia uutta ja toteuttaa omia näkemyksiäni konkreettisesti. Osasyynä oli myös se, että haluaisin tekstiilien arvon olevan muutakin kuin viiden sekunnin ostopäätös hikisenä sovituskopissa.
Toimin Osuuskunta Vuoksen Taitajissa. Jos myyn töitäni, minun ei tarvitse huolehtia siitä, etten osaa itse hoitaa yrityksen laskutukseen liittyviä verotusjuttuja ym. asioita. Minulla on työkalunani osuuskunnan taloustyökirja, joka automaattisesti vähentää minun määrittämästäni hinnasta verotukseen ja muihin pakollisiin juttuihin kuuluvat maksut. Huomatkaa ammattimainen termi "muut pakolliset jutut" - minä niin tarvitsen osuuskunnan tuomaa tietoa, opastusta ja turvaa! Siitä syystä olen valmis maksamaan myös osuuskunnalle provision omista töistäni.
Olen opiskellut tähän(kin) työhön vapaaehtoisesti ja innolla, ja tältä vapaaehtoisuuden pohjalta minun on vaikea miettiä töideni arvoa. Käsitöiden tekeminenhän on iloista ja
terveellistäkin! Ja kuten Lotan kolumnissa todetaan, jollain tavalla työstä saadun palkan julkistaminen on häpeän asia. Käsityöläisenä palkkani määräytyy oman päätökseni pohjalta. Olenko ihan tosi arvokas ammattilainen vai se yläasteen kässäntuntien surkimus, joka ei saanut edes toista villasukkaa valmiiksi - vai jotain siltä väliltä? Minun täytyy itse arvottaa ammattitaitoni ja tekemäni työt. Olen tottunut siihen, että harrastelijakäsityöläisenä minulle ei välttämättä olla valmiita maksamaan töistäni paljon - tai joskus oletetaan, että en tarvitse siitä rahaa ollenkaan. Nyt olen ammattilainen, mutta on vaikea päästä irti ajatuksesta, että nykyihminen ostaa mieluumin huivin halvemmalla kaupasta - en voi kilpailla halpatuotannon kanssa, enkä muuttua koneeksi.
Käsityöläisenä en voi toimia vain omista lähtökohdistani käsin. Koen, että minulla ei ole ainakaan tässä vaiheessa mahdollista määrittää itselleni edes kohtuullista minimituntipalkkaa. Toisaalta minun on muistettava, että en voi valmistaa tuotteita vain valmistamisen ilosta, vaan minun täytyy löytää tuotteelle myös ostaja. Ostajalla taas on mielikuva siitä, mitä tietystä tuotteesta on valmis maksamaan.
Lähdenpä nyt tämän pitkähkön ja polveilevan johdannon jälkeen tekemään laskelmaa huivista. Päätän, että tämä kyseinen huivi maksaa 100€. Itse miettisin tarkkaan sen hintaisen huivin ostoa, mutta jos päätyisin sen ostamaan, en varmaankaan jättäisi sitä kaapin perukoille unohtumaan. Käsityön ammattilaisen aivoilla ajatellen hinta on kuitenkin mielestäni alakanttiin.
Jos ilmoitan hinnaksi asiakkaalle 100€, alv:n osuus (24%) siitä on 19,35€ eli tuotteen todellinen hinta on 80,65€.
Minulla on kuitit käyttämistäni materiaaleísta, joten minun on aika helppo tarkistaa niiden hinta. Tähän huiviin lankoja meni yhteensä 400g, mutta en käyttänyt huivissa erityismateriaaleja. Langat maksoivat yhteensä siis vain 26,80€, josta voin vähentää yrittäjänä alv:n osuuden, jolloin hintaa jää vain 21,61€. Tämä siis vähennetään kokonaishinnasta: 80,65-21,61= 59,04€.
Nyt vähennetään osuuskunnan provisio, joka meillä on 10%. Tähän hintaan minä saan lakisääteiset työntekijän vakuutukset sekä kirjanpitopalvelun. Minun ei myöskään tarvinnut maksaa oman toiminimen perustamisesta eikä ottaa MYEL-vakuutuksia. Tai mitä lienevätkään. Kalliita olisivat yksin maksella. No, 10% euroina on sen 5,90€, eli tässä vaiheessa minulle jäävä kokonaishinta on 53,14€.
Tästä summasta vähennetään palkkalaskelmani mukaan vielä lisää lakisääteisiä maksuja: näistä en nyt osaa sen enempiä kertoa, mutta jos antaisin kuvan puhua kokonaistilanteesta:
Viivan alle jää siis 43,12€. No, ei ihan hirveästi. Olen nimittäin tehnyt sen eteen hommiakin. Aikaa vieviä työvaiheita on useita:
*loimen luominen, tukille veto, niisintä, pirtaanpistely, alkusolmut, sidonnat*, kutominen, puilta otto ja työn viimeistely. Suunnittelua en nyt edes viitsi mainita, koska sitä teen jatkuvasti mielessäni: tosin myös konkreettisesti tietokoneella sidosohjelmaa näpytelleen, materiaaleja etsien sekä niiden menekkejä ja kuluja laskeskellen ja vertaillen.
Tässä esimerkissä olen kutonut kaksi huivia samaan loimeen, joten kankaanrakentamisen
alkutöiden* työajan osuus puolittuu. Tässä laskelmassa tämän yhden huivin tekemiseen on mennyt 10 h työaikaa. Tuossa ajassa en kyllä voi tehdä virheitä. Mitä monimutkaisempi sidos työssä on kyseessä, sen varmemmin virheitä sattuu. Joskus virheen ehtii huomata ajoissa, jolloin korjaamiseen menee oma aikansa kuitenkin, ja joskus virhe näkyy vasta liian myöhään, ja teettää lisätöitä viimeistelyvaiheessa.
Veroprosenttinsa jokainen voi tarkistaa omasta verotodistuksestaan, mutta minä laitoin tähän laskelmaan veroprosentiksi maltillisen 20%, kun jotain piti laittaa.
No, joka tapauksessa, tässä tulee totuus tuntipalkasta näiden laskelmien mukaan:
Mitä nuo verottomat korvaukset ovat tai muitakaan juttuja tuossa en oikein ymmärrä, mutta sitä varten kuulun osuuskuntaan: joku viisaampi ymmärtää ne puolestani! Nuo luvut tuossa viivan alla tajuan kuitenkin. Työtunnit 10, peruspalkka 4,31€/h, käteen jäävä palkka 3,15€/h.
Tässä muuten huomautan vielä, että kudon todellakin käsin kangaspuilla, eli minulla ei ole kutomakonetta. Isommissa käsityöyrityksissä voi olla sellaisiakin ylellisyyksiä. Lisäksi kangaspuuni ovat hyvin pienet, eli en voi kutoa kovin pitkiä loimia. Jos siihen olisi mahdollisuus, se näkyisi tietenkin työajan lyhenemisenä yhtä työtä kohti, koska alkuun pääseminen vie aikaa kangaspuiden kanssa. Kovin suuriin investointeihin minulla ei juurikaan ole näillä palkoilla varaa...
Jos tekisin töitä artesaanina, niin päiväpalkkani olisi varmasti parempi kuin intialaisella kollegallani, mutta eipä se taitaisi täällä elämiseen riittää. Matalapalkka-aloista minun kannattaa ehkä kuitenkin työskennellä terveydenhoitoalalla ja harrastaa artesaanin ammattia.
